Loppuraskaus

1.1 Synnytyksen käynnistymisen merkkejä

Ennakoivia supistuksia, ns. harjoitussupistuksia, voi esiintyä useampana päivänä ennen synnytyksen käynnistymistä. Supistukset tuntuvat vatsan kovettumisena ja kuukautiskipua muistuttavana tuntemuksena/kipuna. Lämmin suihku, hieronta ja erilaiset asennot rentouttavat ja helpottavat oloa. Supistukset saattavat olla säännöllisesti toistuvia useamman tunnin ajan, mutta välillä ne saattavat loppua kokonaan alkaakseen taas myöhemmin uudelleen.

Synnytyksen lähestyessä myös limainen vuoto (”limatulppa”) lisääntyy. Liman joukossa saattaa olla myös vähän verta. Vatsan toiminta vilkastuu usein synnytyksen käynnistyessä. Äidillä saattaa olla myös pahoinvointia.
  

1.2 Milloin lähteä sairaalaan?

Tavallisimmin synnytys alkaa säännöllisesti toistuvilla supistuksilla, jotka jatkuvat, tihenevät ja voimistuvat. Varsinaiset synnytyssupistukset tulevat vähintään 10 minuutin välein ja kestävät 40 - 60 sekuntia. Niiden aikana kohtu tuntuu kovalta ja supistukset ovat kivuliaita. Supistusten alettua on tärkeää hengittää normaalisti ja yrittää rentoutua mahdollisimman hyvin. Voit olla kotona niin kauan kuin se sinusta tuntuu hyvältä.

Sairaalaan tulee lähteä, jos lapsivesi menee - vaikka synnytys ei vielä olisikaan käynnissä (ei supistele). Lapsivettä voi tulla tihkumalla aivan pieniä määriä tai valumalla hyvinkin runsaasti. Jos epäilet lapsiveden tihkumista, seuraa sitä kotona laittamalla side housuihin. Kun olet varma, että se on lapsivettä, tule sairaalaan. Matkan ajaksi on syytä suojautua terveyssiteellä/vaipalla tai pyyhkeellä, sillä lapsivettä voi valua runsaasti lapsen syntymään asti.

Sairaalaan on lähdettävä, jos on kuukautisvuotoa runsaampaa verenvuotoa, jatkuvaa kipua kohdussa tai supistuksia, jotka eivät tunnu menevän ohi lainkaan.

2 Synnytysvastaanotolla

Sairaalaan lähdettäessä varmista, että neuvolakorttisi on mukana. Kätilö ottaa synnyttäjät vastaan synnytysvastaanotolla ja tiedustelee tarvittavat esitiedot. Vastaanotolla tutkitaan vauvan sydänäänikäyrä ja tehdään sisätutkimus. Tässä vaiheessa arvioidaan, onko synnytys käynnissä. Jos näin ei ole, pääsee vielä lähtemään kotiin. Jos synnytys on käynnissä, pukeudutaan sairaalan vaatteisiin ja siirrytään synnytyshuoneeseen. Jos lapsivesi on mennyt ja on hyvän väristä, mutta supistuksia ei vielä ole, siirrytään osastolle 312 odottamaan synnytyksen käynnistymistä.
  

  paluu sivun alkuun

3 Synnytysosastolla

3.1 Tukihenkilö synnytyksessä

Tukihenkilöllä on tärkeä merkitys synnytyksessä. Vaikka tukihenkilö ei tuntisikaan tekevänsä synnytyksen aikana fyysisesti mitään merkittävää, jo pelkkä läheisen ihmisen läsnäolo luo synnyttäjälle turvallisuuden tunnetta. Vanhemmat kokevat yhdessä lapsen syntymän ja ensikontaktin, mikä vahvistaa perheen yhteenkuuluvuutta. Useimmiten tukihenkilönä on tulevan lapsen isä, mutta hän voi olla myös ystävä tai sukulainen. On tärkeää, että tukihenkilö tulee mukaan synnytykseen vapaaehtoisesti ja osallistuu mahdollisuuksien mukaan myös synnytysvalmennukseen. Tukihenkilöiden määrän olemme rajoittaneet kahteen jotta synnytyksen aikana olisi mahdollisimman rauhallinen ilmapiiri. Tällöin myös henkilökunnalla on parhaat edellytykset turvallisesti ja tehokkaasti huolehtia synnyttäjän hyvinvoinnista.

Synnytyksen avautumisvaihe saattaa kestää useita tunteja, jolloin tukihenkilön läsnäolo estää synnyttäjää tuntemasta itseään yksinäiseksi. Tukihenkilö voi hieroa synnyttäjän selkää supistusten aikana, lämmittää viljapusseja (rentouttavat ja helpottavat supistuskipuja) sekä pyyhkiä hikeä, kannustaa ja antaa kylmiä kääreitä ponnistusvaiheessa. Tukihenkilön kannattaa ottaa mukaansa omat eväät, joita voi säilyttää tukihenkilöille tarkoitetun kahvihuoneen jääkaapissa. Täällä voi myös itse keittää kahvia tai teetä. Öisin, jos synnytys on rauhallisessa vaiheessa, tukihenkilö voi levätä keinutuolissa, säkkityynyllä tai nukkua sängyllä (huoneiden 1 ja 2 eteistilassa on ylimääräinen sänky). Vauvan synnyttyä tukihenkilö saa katkaista napanuoran. Kun äiti on imettänyt vauvan, tukihenkilö voi osallistua myös vauvan kylvetykseen lastenhoitajan avustamana. Kahden tunnin kuluttua synnytyksestä äiti ja vauva siirtyvät lapsivuodeosastolle. Yöaikaan tukihenkilö voi tämän jälkeen lähteä kotiin, muulloin hän voi saattaa äidin ja vauvan osastolle. Näin menetellen häiritään mahdollisimman vähän vuodeosaston äitien ja vauvojen yörauhaa.

Isien yleisin kysymys valmennuksessa on ”Mistä saa parkkipaikan?”. Muutamia parkkipaikkoja on äitiyspoliklinikan vieressä sekä U-sairaalan vieressä on parkkitalo. Nämä paikat ovat päiväsaikaan maksullisia. Lähikaduilta saattaa löytyä maksuttomiakin paikkoja.

3.2 Synnytyksen avautumisvaihe

Avautumisvaihe on alkanut, kun supistukset tulevat säännöllisesti alle 10 minuutin välein ja kohdunsuu alkaa avautua. Avautumisvaiheella tarkoitetaan aikaa säännöllisten ja kohdunsuuta avaavien supistusten alkamisesta kohdunsuun täydelliseen avautumiseen. Ensisynnyttäjällä avautumisvaiheen kesto on keskimäärin 10 - 14 tuntia, uudelleensynnyttäjällä 6 - 10 tuntia. Avautumisvaiheessa supistukset tuntuvat kohdun kovettumisena, johon samanaikaisesti liittyy kiputuntemuksia alavatsalla ja/tai – selässä. Avautumisvaiheen aikana synnyttäjä voi halutessaan liikkua normaalisti ja syödä nestemäistä ruokaa. On hyvä toimia niin kuin sinusta itsestäsi parhaalta tuntuu. Synnytysosastolla käytössäsi on mm.

• CD-soitin
• terapiapallot*
• patjoja
• säkkityynyjä
• amme*
• suihkuja
• kävelytuki*
  
  

*katso valokuvat synnytysosaston kuvagalleriasta

Synnytyksen edistymistä seurataan sisätutkimuksella ja vauvan vointia tarkkaillaan sydänäänikäyrän (KTG) avulla. Avautumisvaiheessa tarkkailemme vauvan hyvinvointia rekisteröimällä hänen sydänääniään vähintään kerran tunnissa noin 20 minuutin ajan. Vauvan sydänääniä voidaan kuunnella ulkoisesti äidin vatsanpeitteiden päältä tai sisäisesti lapsiveden menon jälkeen vauvan päähän (tai perätilavauvan takapuoleen) asetetun elektrodin avulla. Vedenmenon jälkeen tarkkailemme myös lapsiveden väriä. Tarvittaessa voimme tarkkailla vauvan sydänfilmiä (EKG) ns. Stan® -laitteen avulla. Myös tällöin vauvan päähän on kiinnitetty pieni elektrodi.

Stan®
Sikiön sykekäyrä (KTG) on herkkä, mutta ei kovin tarkka menetelmä mahdollisen synnytyksen aikaisen hapenpuutteen toteamiseksi. Nykyisin käytettävissä olevista menetelmistä sikiön sydänfilmin (EKG) analyysi STAN -laitteen avulla on luotettavin. Laite rekisteröi EKG:n sikiön pään tai perän iholle kiinnitetyn elektrodin välityksellä, saman laista elektrodia käytetään myös pelkän KTG -käyrän rekisteröinnissä. Menetelmä soveltuu yli 36 - viikkoisille sikiöille. Mikäli synnytyksen aikana tarvitaan lisätietoa sikiön voinnista, voidaan STAN -laitteen avulla tarkentaa seurantaa ja tarvittaessa puuttua synnytyksen kulkuun. TYKS:ssä STAN -laitteet ovat olleet käytössä jo useamman vuoden, olemme osallistuneet menetelmästä tehtyihin tieteellisiin tutkimuksiin ja toimimme myös koulutuskeskuksena Suomessa. 

Liittenä el S. Timosen ja prof R.Erkkolan artikkeli.

www.neoventa.com,  (Linkki avautuu uuteen selainikkunaan)

Avautumisvaiheen aikana supistukset tuntuvat usein kivuliailta. Synnyttäjän omat voimavarat ovat suurin kivunlievityksen lähde, mutta halutessasi käytettävissä on useita kivunlievitysmenetelmiä. Keskustele kätilösi kanssa toiveistasi synnytyksen aikana. Yhdessä löydätte juuri Sinulle sopivan kivunlievitysmenetelmän.

  paluu sivun alkuun

3.2.1 Kivunlievitys

Lähes kaikki naiset kokevat supistukset kivuliaina. Synnytyskipu on jokaiselle hyvin yksilöllinen kokemus. Kivunlievityksen tarkoituksena on vähentää äidin kokemaa kipua, mutta ei välttämättä poistaa kaikkia tuntemuksia. Kivunlievityksellä voidaan vähentää kivusta johtuvia haitallisia stressireaktioita niin äidissä kuin vauvassakin. Hoitava kätilö pyrkii yhteisymmärryksessä synnyttäjän ja tukihenkilön kanssa ehdottamaan ja valitsemaan sopivan menetelmän synnytyskivun helpottamiseksi. Synnyttäjä saa mahdollisuuksien mukaan ja turvallisuutta unohtamatta käyttää hyväksi havaitsemiaan menetelmiä.

 Tärkeää synnytyksen aikana on pystyä rentoutumaan mahdollisimman tehokkaasti. Monet synnyttäjät kokevat saavansa apua lämpimästä vedestä. Lämmin suihku rentouttaa ja lievittää supistuskipuja. Synnytysosastolla on käytössä myös yksi amme. Ammeessa voi olla niin kauan kun lapsivesi on tallella. Lämmitettäviä viljapusseja voi käyttää esimerkiksi alavatsalla ja ristiselässä. Liikkuminen ja erilaiset asennot helpottavat yleensä synnyttäjää. Kaikissa synnytyshuoneissa on keinutuoli ja säädettävä synnytyssänky. Sopivaa asentoa voi myös etsiä ja kokeilla säkkityynyjen ja pallojen avulla. Kätilöt ohjaavat ja auttavat mielellään ja kannustavat synnyttäjää kuuntelemaan omaa kehoaan.

Vesi- eli Aqua-rakkuloita voidaan käyttää avuksi erityisesti selässä tuntuviin supistuskipuihin. Tällöin ristiselän alueelle pistetään ihon alle neljään eri pisteeseen steriiliä vettä. Myös akupunktiota voidaan käyttää synnytyskipujen lievittämiseen.

Kaikissa synnytyshuoneissa on mahdollisuus käyttää typpioksiduulia (”ilokaasua”). Supistuksen aikana maskista hengitetään typpioksiduulin ja hapen seosta, mikä auttaa rentoutumaan ja keskittymään hengittämiseen. Kätilösi neuvoo Sinua oikean hengitystekniikan löytämisessä. Edellä mainitut kivunlievitysmenetelmät ovat käytettävissä koko synnytyksen avautumisvaiheen ajan.

Synnytyslääkäri voi antaa myös kohdunkaulan puudutuksen eli ns. paraservikaalipuudutuksen (PCB). Siinä puudutusaine ruiskutetaan emättimen pohjukkaan lähelle kohdun kaulaa muutaman millimetrin syvyyteen. Kohdunkaulan puudutuksella saadaan tehokas kivunlievitys noin 1-1½ tunnin ajaksi. Tarvittaessa puudutus voidaan myös uusia. Parhaiten kohdunkaulapuudutus sopii terveille synnyttäjille, joilla on täysiaikainen raskaus ja hyväkuntoinen sikiö.

Epiduraalipuudutus on tehokkain avautumisvaiheen kivunlievitysmenetelmä, jossa tavallisimmin puudutus-aineen ja kipulääkkeen seosta ruiskutetaan lannenikamien välistä epiduraalitilaan. Puudutuksen tekee anestesialääkäri anestesiahoitajan tai kätilön avustamana. Synnyttäjä on puudutusta laitettaessa kylkiasennossa. Epiduraalipuudutusta voidaan käyttää, kun synnytys on käynnissä eli kohdunsuu on alkanut  avautua (3-4 cm:iin) ja supistukset ovat säännöllisiä. Jos epiduraalipuudutus annetaan hyvin aikaisessa vaiheessa, saattaa se häiritä supistuksia ja pitkittää synnytystä. Synnytyksen avautumisvaiheen alussa voi turvautua yllä mainittuihin kivunlievitysmenetelmiin. Epiduraalipuudutuksen tarve perustuu toki myös yksilökohtaiseen harkintaan. Tavallisesti puudutuksen yhteydessä epiduraalitilaan jätetään ohut katetri, jonka kautta puudutusainetta voidaan tarvittaessa lisätä. Epiduraalikatetri kiinnitetään selkään läpikuultavalla laastarilla eikä se rajoita synnyttäjän liikkumista mitenkään. Heti puudutuksen jälkeen on kuitenkin hyvä olla pitkällään vähintään 30-45 min. Tämän jälkeen synnyttäjä voi halutessaan olla liikkeellä saattajan (esim. tukihenkilö) kanssa.  Ensisynnyttäjällä käytetään usein myös ns. kipupumppua, mikä annostelee tasaisesti puudutus-kipulääkeseosta epiduraalitilaan avautumisvaiheen ajan. 
       

Toinen lanneselän kautta asetettavista puudutuksista on spinaalipuudutus.  Siinä pienellä puudutus-kipulääkemäärällä ruiskutettuna selkäydinnestetilaan saadaan nopeasti tehokas 1-1½ tuntia kestävä kivunlievitys. Anestesialääkäri suorittaa myös tämän puudutuksen. Spinaalipuudutuksessa ei käytetä ns. katetritekniikkaa ja siksi se lyhyemmän kestonsa vuoksi soveltuukin hyvin esimerkiksi uudelleensynnyttäjälle.

Epiduraali- ja spinaalipuudutuksiin liittyy joitakin haittavaikutuksia, joista tavallisin on lievä verenpaineen lasku. Synnyttäjää tarkkaillaan aina vähintään 20- 30 min puudutuksen jälkeen, jolloin kivunlievityksen teho on myös havaittavissa. Samalla tarkkaillaan synnyttäjän verenpainetta. Yleensä verenpaineen lievä aleneminen ei vaadi hoitoa, mutta tarvittaessa voidaan käyttää nesteytystä (ja lääkehoitoa) suonikanyylin kautta. Turvallisuutta ajatellen synnyttäjälle asetetaan laskimokanyyli (”tippakanyyli”) käteen ennen epiduraali-tai spinaalipuudutusta.  Toisinaan epiduraali- tai spinaalipuudutuksen yhteydessä käytetty kipulääke aiheuttaa synnyttäjälle ohimenevää ihon kutinaa, joka on vaaratonta eikä yleensä vaadi lääkehoitoa. Puudutusten jälkeen voi esiintyä ohimenevää selkäkipua, johon voidaan tarvittaessa käyttää tavanomaisia särkylääkkeitä. Jälkipäänsärkyä (tuntuu pääasiassa pystyasennossa) esiintyy melko harvoin. On hyvä tietää, että siihenkin on tarvittaessa tehokas hoitomenetelmä olemassa.  Epiduraali-tai spinaalipuudutusten jälkeiset vakavat haittatapahtumat, kuten kipua tai tunnottomuutta aiheuttama hermovaurio tai halvausoireet raajoissa ovat äärimmäisen harvinaisia. (el M-L.Jaakola)

Ponnistusvaiheen kivunlievityksenä voidaan käyttää lisäksi häpyhermon eli pudendaalihermon puudutusta. Synnytyslääkäri voi juuri ennen ponnistusvaihetta puuduttaa emättimen kautta häpyhermon molemmin puolin, jolloin ponnistaminen helpottuu. Suomessa häpyhermon puudutusta käytetään melko vähän. Yleisempää on ponnistusvaiheessa puuduttaa välilihan alue paikallisesti.

Kivunlievitysmenetelmiin voi tutustua jo ennen synnytystä, mutta tarkkaa suunnitelmaa niiden käytöstä ei kannata etukäteen tehdä. Omia tuntemuksia kuulostelemalla ja kätilön kanssa keskustelemalla löytyvät parhaat menetelmät kunkin tilanteen mukaan.

  paluu sivun alkuun

3.3 Synnytyksen ponnistusvaihe

Avautumis- ja ponnistusvaiheen välissä on usein ns. siirtymävaihe, jolloin odotetaan vauvan laskeutumista alemmas synnytyskanavassa ja vauvan tarjoutuvan osan kääntymistä suotuisaan asentoon, ns. suoraan mittaan. Ponnistusvaihe lasketaan alkaneeksi siitä, kun kohdunsuu on täysin auennut (10 cm) ja tarjoutuva osa on suorassa mitassa. Tällöin ei emättimessä tunnu kuin vauvan tarjoutuva osa eli kohdunsuun reunoja ei ole enää tunnusteltavissa. Useimmiten tässä vaiheessa synnyttäjä tuntee painontunnetta peräaukon seudulla. Varsinainen ponnistaminen aloitetaan, kun painontunne on yltynyt ja synnyttäjä tuntee voimakasta ponnistamisen tarvetta. Jos painontunnetta ei selvästi tunnu (vaikka kohdunsuu onkin täysin auki), silloin vauva ei ole vielä laskeutunut tarpeeksi alas synnytyskanavaan. Tällöin voidaan vielä jäädä odottamaan laskeutumista supistusten myötä.  Mikäli supistukset ovat tässä vaiheessa heikkoja, voidaan niitä tarvittaessa parantaa oksitosiini-infuusiolla. Joskus myös epiduraalipuudutus saattaa vähentää ponnistustarvetta. Tällöin voidaan odottaa puudutusvaikutuksen vähenemistä, jos vauvan sydänäänet ovat hyvät. Ponnistusvaihe voi kestää muutamasta minuutista pariin tuntiin. Ensisynnyttäjällä ponnistusvaihe on yleensä pitempi, koska pehmytkudosvastus on suurempi kuin uudelleensynnyttäjällä. Useimmat tuntevat ponnistusvaiheen helpottavana, kun saa itse konkreettisesti työntää ja auttaa lasta syntymään. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa - vaikka olisi hyvinkin väsynyt - että ponnistusvaihe on synnytyksen loppusuora ja sen edistymiseen voi itse vaikuttaa. Synnyttäjä saa aluksi ponnistella kevyesti omien tuntemustensa mukaisesti supistusten aikana. Supistusten välissä synnyttäjän on hyvä rentoutua ja kerätä voimia seuraavaa supistusta ja ponnistusta varten. Kun vauva on laskeutunut alemmas, kätilö antaa tarkempia ohjeita ja kannustaa synnyttäjää. Supistuksen alkaessa synnyttäjä vetää keuhkonsa täyteen ilmaa, pidättää hengitystä ja ponnistaa pitkään, rauhallisesti peräaukon suuntaan. Hän työntää niin kauan kuin jaksaa puhaltamatta ilmaa keuhkoista ulos. Kun ilma tuntuu loppuvan, hän vetää uudestaan keuhkot täyteen ilmaa ja ponnistaa taas. Synnyttäjä ehtii yleensä tekemään kolme tehokasta ponnistusta yhden hyvän supistuksen aikana. 

Vauvan pään syntyessä kätilö tukee välilihaa ja auttaa vauvan pään syntymistä siten, että syntymä tapahtuu hallitusti ja isompien repeämien syntymistä välttäen. Tarvittaessa voidaan väliliha puuduttaa ja tehdä episiotomia eli välilihanleikkaus. Repeämät ja episiotomia ommellaan heti istukan syntymän jälkeen. Tarvittaessa ennen ompelua voidaan väliliha puuduttaa uudelleen. Ompeleet ovat itsestään pois sulavia ja lähtevät noin kahden viikon kuluessa. Haavahoidoksi riittää jokaisen WC-käynnin yhteydessä tehtävä alapesu ja välillä on hyvä haavalle myös ilmakylpyjä.
      

Ponnistusasentoja on useita erilaisia. Asentoja on hyvä vaihtaa löytääkseen itselleen sopivan, jossa ponnistaminen tuntuu parhaimmalta ja jossa saa voimaa ponnistaa oikein. Ponnistaa voi kyljellään, konttausasennossa, seisten, jakkaralla tai puoli-istuvassa asennossa.

• Kylkiasennossa synnyttäjä nostaa supistuksen aikana päällimmäistä jalkaansa ylös, ottaa molemmin käsin polvitaipeen alta kiinni ja vetää sitä itseään kohti.
• Konttausasennossa synnyttäjä voi ottaa säkkituolin tueksi vatsan alle. Jalat pidetään pienessä haara-asennossa.
• Seisoma-asennossa nojataan joko ylösnostettuun sänkyyn tai tukihenkilöön. Tämä vaatii synnyttäjältä melko hyviä jalkalihaksia.
• Jakkarasynnytyksessä apuna on erityinen synnytystuoli, jossa synnyttäjä nojaa hieman taaksepäin tukihenkilöön. Synnyttäjä voi tukea polviaan auki käsillään.
• Kyykkyasennossa synnyttäjä on kyykyssä lattialla patjan päällä. Tämä vaatii synnyttäjältä melko hyviä jalkalihaksia.
• Puoli-istuvassa asennossa synnytyssängyn päätypuoli kohotetaan ylös, synnyttäjä istuu sänkyyn nojaten, polvet auki ja koukussa. Ponnistaessa hän ottaa käsillään kiinni polvitaipeiden alta ja vetää jalkoja auki ja itseänsä kohti.