- Yleistä perinnöllisyydestä
- Perinnöllisyyslääkärin konsultaatio
- Perinnöllisyysneuvonta
- Geenitestit
1. Yleistä perinnöllisyydestä
Ihmisen perimästä
Nykykäsityksen mukaan ihmisen perimässä on 30000 perintötekijä- eli geeniparia. Geenit muodostuvat DNA:sta, josta 99 % sijaitsee solujen tumissa ja 1 % (37 geeniä) sauvajyväsissä eli mitokondrioissa. Tumissa geenit on pakattu 23 parilliseen kromosomiin. Näistä yksi pari määrää sukupuolen. Muut ovat molemmilla sukupuolilla samanlaiset (autosomit). Kromosomiparin ja samalla geeniparin toinen jäsen on peräisin äidiltä ja toinen isältä. Sauvajyväset periytyvät yksinomaan äidiltä.
Miten perinnöllinen tauti syntyy
Perinnölliset taudit johtuvat geenien rakenteellisista muutoksista eli mutaatioista. Geenit ohjaavat elimistölle välttämättömien valkuaisaineiden tuotantoa. Geenissä oleva mutaatio estää valkuaisaineen synnyn tai muuttaa sen rakenteen. Valkuaisaineesta riippuvat elintoiminnot häiriintyvät ja taudin oireet syntyvät.
Mutaatiot peritään vanhemmilta tai ne syntyvät sattumalta. Tuman geeneissä olevat perityt mutaatiot noudattavat Mendelin periytymissääntöjä. Mitokondriaaliset mutaatiot periytyvät vain äidiltä..
Yhden geenin mutaatioista johtuvien eli monogeenisten tautien lisäksi kromosomipoikkeavuuksissa on kyse perimän muutoksista. Myös monien synnynnäisten epämuodostumien ja nk. tavallisten tautien synnyssä perintötekijöillä on merkittävä osuus. Näitä kutsutaankin monitekijäisesti periytyviksi.
Mendelin sääntöihin perustuvat periytymistavat
Vallitsevassa eli dominantissa periytymisessä (AD) jo geeniparin toisessa jäsenessä oleva mutaatio aiheuttaa sairauden. Autosomissa sijaitseva geenivirhe periytyy sairaalta henkilöltä jokaisessa raskaudessa 50 % todennäköisyydellä lapselle sukupuolesta riippumatta. Sairauden oireet kuitenkin vaihtelevat jopa saman perheen eri jäsenillä.
Autosomissa peittyvästi eli resessiivisesti periytyvä (AR) sairaus ilmenee vain, jos mutaatio on geeniparin molemmissa jäsenissä. Sairas henkilö onkin perinyt geenivirheen molemmilta vanhemmiltaan, joista kumpikin oireettomana kantaa sitä geeniparinsa toisessa jäsenessä. Kahden mutaation kantajan riski saada sairas lapsi on jokaisessa raskaudessa 25 % lapsen sukupuolesta riippumatta. Se mahdollisuus, että lapsi saa toiselta tai molemmilta vanhemmiltaan terveen geenin ja on terve, on 75 %. Jos toisella vanhemmista on peittyvästi periytyvä tauti, saa lapsi tältä aina mutaation. Sairastuakseen hänen täytyy kuitenkin saada saman geenin mutaatio myös toiselta vanhemmaltaan.
X-kromosomissa vallitsevasti periytyvät (XD) mutaatiot aiheuttavat poikkeuksetta miehille vaikeamman taudin. Jotkut niistä esiintyvät vain naisilla, koska ne johtavat poikalapsien kuolemaan jo ennen syntymää.
X-kromosomissa peittyvästi periytyvät (XR) mutaatiot aiheuttavat pääasiassa miehillä esiintyviä sairauksia. Nainen, joka kantaa tällaista mutaatiota toisessa X-kromosomissaan on yleensä oireeton tai korkeintaan vähäoireinen. Lapsilleen hän antaa mutaation 50 % todennäköisyydellä sukupuolesta riippumatta. Mutaatiota kantavat tytöt ovat äitinsä tavoin oireettomia, pojat sairaita. Tyttö voi olla sairas ainoastaan, jos hän on saanut mutaation molemmilta vanhemmiltaan. Sairas mies antaa mutaation vain tyttärilleen. Pojat saavat isältä aina Y-kromosomin.
Perinnöllisten sairauksien yleisyydestä
Tuhannesta elävänä syntyneestä lapsesta neljällätoista on jokin monogeeninen tauti, kuudella kromosomivika ja kymmenellä jokin monitekijäisesti periytyvä sairaus, joka ilmenee ennen 25 ikävuotta.
Sekä monogeenisiä että monitekijäisesti periytyviä sairauksia on lääketieteen kaikilla osa-alueilla.
Yksittäiset monogeeniset taudit ovat hyvin harvinaisia. Niiden valtava kirjo (noin 6000 eri tautia) tekee ne kuitenkin terveydenhuollossa merkittäviksi.
Sivun alkuun
2. Perinnöllisyyslääkärin konsultaatio
Perinnöllisyyslääkärin konsultaatiota suositellaan kaikille potilaille, joilla oireet ja löydökset ja/tai sukuhistoria viittaavat perinnöllisen taudin mahdollisuuteen.
Vastaanotolla piirretään tutkittavan sukupuu. Siihen kootaan mahdollisimman kattavat tiedot hänen lähisuvustaan (lapset, sisarukset, vanhemmat, vanhempien sisarukset, serkut ja isovanhemmat). Tapauskohtaisesti huomiota kiinnitetään sukulaisten mahdollisiin kehityksen ongelmiin, poikkeaviin ulkonäköpiirteisiin, sairauksiin, kuolinsyihin, keskenmenoihin ja kuolleena syntyneihin lapsiin. Tarvittaessa sairaalta sukulaiselta pyydetään lupa tutustua hänen sairaskertomukseensa. Jos potilaan sairauteen liittyy ulkonäön poikkeavuutta, voidaan häneltä pyytää nähtäväksi valokuvia lähisukulaisista ja itsestä eri ikäisenä. Jos potilas suostuu, hänestä voidaan ottaa valokuva myös vastaanotolla.
Kun sukupuu on piirretty, perinnöllisyyslääkäri haastattelee ja tutkii potilaan. Jatkotutkimukset määräytyvät taustatietojen ja potilaan löydösten perusteella. Tutkimustuloksista potilas saa kirjallisen palautteen.
Sivun alkuun
3. Perinnöllisyysneuvonta
Perinnöllisyysneuvonnasta hyötyvät kaikki, joilla itsellään tai joiden lähisukulaisilla on todettu perinnöllinen sairaus, kromosomipoikkeavuus tai monitekijäisesti periytyvä sairaus. Se kuuluu erottamattomasti myös sikiötutkimuksiin, kantajatutkimuksiin ja ennakoiviin geenitesteihin.
"Perinnöllisyysneuvonnan tavoitteena on antaa potilaalle tai perheelle ymmärrettävässä muodossa luotettavaa tietoa taudista, sen periytymisestä ja toistumisriskistä. Tämän tiedon avulla neuvottavien toivotaan paremmin sopeutuvan perheen periytyvään sairauteen. Neuvonnan yhteydessä keskustellaan perhesuunnittelusta ja mietitään kantaja- ja sikiödiagnostiikan mahdollisuuksia. Tarvittaessa tietoa annetaan suvun kaukaisemmillekin jäsenille ja tutkimuksia ulotetaan heihin.
Perinnöllisyysneuvonnan johtavia periaatteita ovat rehellinen tiedon välittäminen, ohjailemattomuus, asiakkaan omien päätösten kunnioittaminen ja luottamuksellisuus."
Kääriäinen H., Ukkola L.: Perinnöllisyysneuvonta. Perinnöllisyyslääketiede (Duodecim) 1998; 245-258
Sivun alkuun
4. Geenitestit
Kunkin ihmisen arvellaan kantavan 6 - 8 peittyvästi periytyvää mutaatiota. Ne eivät aiheuta kantajalleen oireita. Niistä ei ole haittaa myöskään lapsille, jos puolison mutaatiot ovat eri geeneissä. Niiden merkitys muuttuu, jos molemmat vanhemmat kantavat samassa geenissä olevaa mutaatiota. Tällöin sairaan lapsen riski on jokaisessa raskaudessa 25 %. X-kromosomissa väistyvästi periytyvät sairaudet puolestaan periytyvät pojille mutaatiota oireettomana kantavan äidin kautta 50 % todennäköisyydellä.
Kantajatutkimuksilla voidaan selvittää, onko henkilö suvussaan todettua tai väestössä yleisesti esiintyvää tautia aiheuttavan tunnetun mutaation kantaja. Jos kantajuus todetaan, voidaan tutkia myös puoliso. Jos puolisolla ei mutaatiota ole, ei pariskunnan lapsilla ole riskiä sairastua. Jos taas mutaatio todetaan, voidaan pariskunnalle tarjota sikiötutkimuksia.
Kantajatutkimuksia tulee aina edeltää perinnöllisyysneuvonta, jotta tutkittavat ymmärtävät, mistä tutkimuksessa on kysymys.
Ennakoivilla geenitutkimuksilla tarkoitetaan vallitsevasti periytyvän, yleensä vasta aikuisiässä oireita aiheuttavan sairauden geenivirheen tutkimusta oireettomalta henkilöltä. Geenivirheen löytyminen kertoo tulevasta sairastumisesta (esim. jotkut neurologiset sairaudet) tai kohonneesta sairastumisriskistä (esim. perinnöllinen syöpä).
Kansainvälisen suosituksen mukaisesti ennakoivia geenitestejä myöhään alkavissa sairauksissa ei koskaan tehdä oireettomille lapsille.
Ennen tutkimusta jokaisen tutkittavan tulee käydä perinnöllisyysneuvonnassa.
Sekä kantajatutkimukset että ennakoivat geenitestit ovat luonnollisesti aina vapaaehtoisia.
Sivun alkuun
Yhteyshenkilöt:
