Paimion sairaalassa 80-vuotisjuhlat 21.2.

Julkaistu 20.2.2013

Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) Paimion sairaala viettää 80-vuotisjuhlaa 21. helmikuuta. Tuberkuloosiparantolaksi vuonna 1933 valmistunut rakennus tunnetaan yhtenä arkkitehti Alvar Aallon funktionalistisen kauden mestaritöistä. Rakennuksen lisäksi Aalto suunnitteli myös sairaalan sisustuksen.

Paimion sairaala on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä maassamme, ja sitä on ehdotettu myös Unescon maailmanperintöluetteloon.

Sairaala toimi yksinomaan tuberkuloosiparantolana 1960-luvulle saakka. Tyksin keuhkosairauksien klinikka perustettiin vuonna 1981 yhdessä Varsinais-Suomen tuberkuloosipiirin kuntainliiton kanssa. Kokonaisuudessaan Paimion sairaala liittyi Tyksiin vuonna 1987.

Viimeksi rakennuksessa ovat toimineet fysiatrian osasto, kuntoutusosasto ja reumasairauksien hoitoyksikkö. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän valtuusto päätti 27.11.2012, että Paimion sairaalasta luovutaan vuoteen 2014 mennessä ja tiloille etsitään uusi käyttäjä.

80-vuotisjuhlan avaa sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja Virpa Puisto. Tilaisuudessa puhuvat sairaanhoitopiirin johtaja Olli-Pekka Lehtonen, ylilääkäri, professori Timo Möttönen, vastuualuejohtaja Olli Tenovuo ja vastuualuejohtaja Hannu Tiusanen. Heidän puheistaan ohessa tiivistelmät. Juhlaväkeä viihdyttää Alvarkööri-kuoro, ja iltapäivä päättyy avoimiin oviin: juhlijat ja muut kiinnostuneet voivat tutustua sairaalarakennukseen ja toimintaan siellä.

Paimion parantolan/sairaalan historiakatsauksen ohella sairaanhoitopiirin johtaja Olli-Pekka Lehtonen luotaa puheessaan myös tulevaa:

– Entä nyt, mitkä olisivat ne erikoisalat, joille Paimion sairaala voisi antaa tulevaisuudessa toimintaedellytykset. Yleisesti ottaen sosiaali- ja terveydenhuollon pitää olla lähipalvelua, se kuuluu sinne, missä kansalaiset asuvat. Kansalaisten terveys syntyy siellä, missä he asuvat. Erikseen terveydenhuollossa on erikoista osaamista, laitteistoa tai toimitiloja vaativaa osaamista, joita ei Varsinais-Suomessakaan voi ylläpitää kunnille kohtuullisin kustannuksin liian hajautetusti. Erikoissairaanhoitoon kuuluu tällaista toimintaa. Erikoisalojen tietämyksen yhä syvemmälle menevä kehittyminen poistaa sen mahdollisuuden, että voisimme sairaanhoitopiirissä tehdä esimerkiksi vaativassa leikkaustoiminnassa työnjakoa eri aluesairaaloiden välillä. Valmistelussa olevan päivystysasetuksen luonnos määrää esimerkiksi, että kiireetöntä kirurgista leikkaustoimintaa harjoittavassa terveydenhuollon toimintayksikössä, jossa potilaita otetaan seurattavaksi sairaalaan osastolle, on oltava oireiden tai hoidon haittavaikutusten edellyttämä kirurgian erikoisalan päivystys.

– Voi toisaalta todeta, että Paimion parantolan jälkeinen sairaalavaihe on ollut välivaihe. Parantola on palvellut sairaalana erikoissairaanhoitoa niin pitkälle kuin se on voinut, mutta rakennus on parantava ympäristö enemmän kuin teknisen toiminnan tyyssija. Onko parantolakonseptilla tulevaisuutta? Olemme varmasti sitä mieltä, että fyysisen hyvinvoinnin korjaamiseksi parantolalla ei ole nykyisessä yhteiskunnassamme samaa merkitystä kuin 80 vuotta sitten.

– Sosiaalisten ja psyykkisten olosuhteiden, syrjäytyneisyyden, kasvun ja kehityksen turvaamisen osalta tilanne voi olla toinen. Voi olla, että yhteiskunnassamme on huonoja olosuhteita ja eriarvoisuutta, joiden vaikutus terveyteen on niin haitallinen, että parantolakonsepti – sosiaalisessa muodossa – voi palata.

– VSSHP:n toiminta-ajatus on lisätä terveyttä, elinvuosia ja sosiaalista hyvinvointia. Seuraavaa neljääkymmentä vuotta varten se hakee yhdessä kumppaneidensa, kolmannen sektorin toimijoiden, muiden yhteistyötahojen ja erityisesti Paimion kaupungin kanssa uutta toiminta-ideaa. Se ei ole varmaankaan tai toivottavasti keuhkotautiparantola, ei sairaalakaan, mutta jotain mikä edelleen pitää sen arvokkaana osana edistämässä varsinaissuomalaisten terveyttä, Lehtonen visioi.

Ylilääkäri, professori Timo Möttönen tarkastelee tuberkuloosisairaaloiden merkitystä reumasairauksien hoidossa ja hoidon kehityksessä Suomessa. Hänen mukaansa voidaan sanoa, että rakennukset eivät kehitä toimintaa vaan innovatiiviset henkilöt. Tuberkuloosisairaalat antoivat hyvät tilat toiminnan kehittämiseen ja reumatologia sai käyttää tiloja ilman kilpailua muiden sisätautipotilaiden kanssa. Näin turvattiin reumapotilaille hoitopaikat. Toisaalta tuberkuloosisairaaloiden hoitokeskusten perustaminen suosi kylpylätyyppistä kuntoutusta, joka oli potilaille hyödyksi silloin, kun lääkehoidot eivät vielä olleet kehittyneet. Reumakeskusten lopettaminen entisistä tuberkuloosisairaaloista osoittaa, että kyse oli tilapäisestä ilmiöstä. Osin tämä myös irtaannutti reumatologiaa muusta sisätautiopista, jonka kanssa tarvitaan tulevaisuudessa yhä tiiviimpää yhteistyötä onnistuneen hoidon takaamiseksi. Möttönen kiinnittää huomiota siihen, että maamme muut tuberkuloosisairaalat on lakkautettu jo kauan sitten. Paimion sairaala on sinnitellyt pitkään, koska siellä on osattu kehittää toimintaa.

Vastuualuejohtaja Olli Tenovuo käsittelee kuntoutuksen näkymiä sairaanhoitopiirissämme. Kuntoutuksen hän kiteyttää prosessiksi, jonka tarkoitus on auttaa vajaakuntoista henkilöä mahdollisimman itsenäiseen elämään. Kuntoutuksen perimmäisenä tavoitteena tulee olla kuntoutujan paras mahdollinen elämänlaatu sairauden tai vamman aiheuttamien rajoitusten puitteissa.

Kuntoutuksen keskeisiä haasteita ovat mm. saumaton integraatio muuhun sairaanhoitoon, kuntoutusajattelun sisäistäminen hoitoketjujen toimintaan, kuntoutuksen oikea ajoittuminen sekä kuntoutuksen määrän ja laadun ylläpitäminen vanhenevalle väestölle.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä erityishaasteita ovat palveluntuottajien yhteistyön koordinoiminen, moniammatillisen kuntoutustyön kapasiteetin kasvattaminen niin laitos- kuin avohoidossa, kuntoutusosaston tiiviimpi integrointi Tyksin muuhun toimintaan sekä kuntoutuksen liittäminen uuden sairaalaorganisaation asiakaslähtöiseen toimintatapaan.

Sairaanhoitopiirimme kuntoutustoiminta on saanut asukkaiden luottamuksen mutta on kapasiteetiltaan riittämätöntä palvelemaan kaikkia tarvitsevia. 

Hoitoketjujen alkupäähän tehdyt panostukset menetetään helposti, jos kuntoutus laiminlyödään – lopputulos on yhtä hyvä kuin "heikoin lenkki". 

Potilaiden liikkuvuuden vapautuessa vuoden 2014 alusta kuntoutus on alue, jossa on merkittävää potentiaalia myös sh-piirin ulkopuoliselle tulolle mikä hyödyttäisi koko seutukuntaa.

Reumaortopedian vastuualuejohtaja Hannu Tiusanen käsittelee erikoisalaansa todeten Paimion sairaalan nykyisen miehityksen hyväksi ja riittäväksi.

– Vuosien mittaan reumaortopedia on muuttunut yhä vaativammaksi tekonivelpainotteiseksi toiminnaksi, ja vaikka biologiset lääkkeet vähentävät potilaidemme määrää, jäljelle jäävät toimenpiteet ovat yhä haastavampia ja pitkäkestoisempia niin leikkaussalin kuin osastonkin puolella. Leikkausjonot ovat yhä todelliset. Reumaortopedia loppuu Paimiosta ja siirtyy näillä näkymin Kirurgiseen sairaalaan 19.4.2013, hän arvioi.