Lymfoomat lapsilla

Lasten ja nuorten lymfoomista lähes puolet on Hodgkinin lymfoomia ja hieman yli puolet non-Hodgkin-lymfoomia. Non-Hodgkin-lymfoomat (NHL) ovat lapsilla ja nuorilla lähes aina varsin aggressiivisia tauteja, eikä lapsilla esiinny juurikaan aikuisille tyypillisiä, hitaasti eteneviä NHL:n muotoja.

Lymfoomien hoito

Lymfoomien hoito edellyttää niin sanottua yhdistelmähoitoa, mikä tarkoittaa useiden syöpälääkkeiden eli solunsalpaajien yhtäaikaista tai sarjoittaista käyttöä. Joissakin tapauksissa hoitoon voidaan liittää myös sädehoito.

Lymfoomapotilailla on harvoin itse tautiin liittyviä kipuja edes diagnoosivaiheessa, mutta kipuoireiden mahdollinen esiintyminen riippuu esimerkiksi taudin sijaintipaikasta.

Lasten ja nuorten syöpähoitoja antavissa sairaaloissa kivun arviointi ja hoito ovat jatkuvasti esillä ja toimenpidekipua ehkäistään kaikin käytettävissä olevin keinoin. Kivunhoitoon käytetään lääkkeiden lisäksi muun muassa puudutuslaastareita ja -voiteita.

Lymfoomien hoitoaika vaihtelee tautimuodosta riippuen jopa vain kuukauden kestoisesta hoidosta aina kahteen vuoteen asti. Hodgkinin lymfooman hoitoon kuuluu myös sädehoito tilanteissa, joissa solunsalpaajahoito ei tehoa riittävästi.

Lymfoomien hoidossa käytetään kansainvälisiä ohjelmia.

Lymfooman hoitoennusteet hyvät

Hodgkinin lymfooman ennuste on hyvä: jopa yli 90 % siihen sairastuneista lapsista paranee pysyvästi. Valtaosa (70–90 %) lapsista paranee, vaikka tauti olisi ehtinyt jo levitä laajalle. Myös uusiutunut Hodgkinin tauti on usein mahdollista hoitaa parantavasti.

Non-Hodgkin-lymfooman ennusteen kannalta on tärkeintä tietää, mikä lymfoomatyyppi on kyseessä ja miten laajalle tauti on levinnyt. Yleisesti ennuste on hyvä. Paras ennuste on Burkittin lymfoomaa sairastavilla, joista nykyisin noin 90 % paranee pysyvästi. Muita non-Hodgkin-lymfoomia sairastavien ennuste on hieman huonompi.