Lymfoomat lapsilla

Lymfoomat ovat lapsilla kolmanneksi yleisin syöpämuoto. Suomessa todetaan vuosittain noin 15 uutta tapausta, joista Tyksissä hoidetaan vuosittain 2–5.

Lasten lymfoomista lähes puolet on Hodgkinin lymfoomia ja hieman yli puolet non-Hodgkin-lymfoomia. Non-Hodgkin-lymfoomat (NHL) ovat lapsilla lähes aina varsin aggressiivisia tauteja, eikä lapsilla esiinny juurikaan aikuisille tyypillisiä, hitaasti eteneviä NHL:n muotoja.

Hodgkinin lymfooma (HL) sen sijaan on lapsilla samalla tavoin ilmenevä ja käyttäytyvä sairaus kuin aikuisillakin.

Lasten lymfoomat voivat esiintyä missä tahansa imukudosta sisältävässä elimessä, eli imusolmukkeiden lisäksi esimerkiksi nielurisoissa, maksassa, pernassa, kateenkorvassa, luustossa ja suolistossa.

Kasvaimen sijainti vaikuttaa luonnollisesti sen aiheuttamiin oireisiin. Jos kasvain sijaitsee esimerkiksi keuhkojen välisessä välikarsinassa, se voi aiheuttaa yskää, käheyttä, painon tunnetta rinnassa ja hengenahdistusta. Yleisoireina voi ilmetä kuumeilua, ruokahaluttomuutta, laihtumista, yöhikoilua, väsymystä tai kutinaa.

Non-Hodgkin-lymfooman oireet riippuvat siitä, missä kasvain sijaitsee. Pahanlaatuista solukkoa voi syntyä vatsaonteloon tai muihin elimiin. Jos pahanlaatuista solukkoa on luuytimessä ja veressä, oireet ovat samankaltaisia kuin leukemiassa. Jos non-Hodgkin-lymfooma on välikarsinan yläosassa, se voi aiheuttaa yskää ja hengenahdistusta tai kasvojen ja kaulan turvotusta.

Vatsan alueen lymfooman, tavallisimmin Burkittin lymfooman, oireina voivat olla vatsakivut, oksentelu, pahoinvointi tai pömpöttävä, turvonnut vatsa. Tauti voi myös aiheuttaa mahasuolikanavan verenvuotoa tai suolen tukkeutumisen. Pään ja kaulan alueen lymfoomat oireilevat yleensä suurentuneina kaulan imusolmukkeina, imusolmukepaketteina tai nielun alueen kasvaimina.

Lymfoomien hoito edellyttää niin sanottua yhdistelmähoitoa, mikä tarkoittaa useiden syöpälääkkeiden eli solunsalpaajien yhtäaikaista tai sarjoittaista käyttöä. Joissakin tapauksissa hoitoon voidaan liittää myös sädehoito.

Lymfoomapotilailla on harvoin itse tautiin liittyviä kipuja edes diagnoosivaiheessa. Toki kipuoireiden esiintyminen riippuu esimerkiksi taudin sijaintipaikasta.

Lasten ja nuorten syöpähoitoja antavissa sairaaloissa kivun arviointi ja hoito ovat jatkuvasti esillä, ja toimenpidekipua ehkäistään kaikin käytettävissä olevin keinoin. Kivunhoitoon käytetään lääkkeiden lisäksi muun muassa puudutuslaastareita ja -voiteita.

Lymfoomien hoitoaika vaihtelee tautimuodosta riippuen jopa vain kuukauden kestoisesta hoidosta aina kahteen vuoteen asti. Hodgkinin lymfooman hoitoon kuuluu myös sädehoito tilanteissa, joissa solunsalpaajahoito ei tehoa riittävästi.

Lymfoomien hoidossa käytetään kansainvälisiä ohjelmia.

Lymfooman hoitoennusteet hyvät

Hodgkinin lymfooman ennuste on hyvä: jopa yli 90 % siihen sairastuneista lapsista paranee pysyvästi. Valtaosa (70–90 %) lapsista paranee, vaikka tauti olisi ehtinyt jo levitä laajalle. Myös uusiutunut Hodgkinin tauti on usein mahdollista hoitaa parantavasti.

Non-Hodgkin-lymfooman ennusteen kannalta on tärkeintä tietää, mikä lymfoomatyyppi on kyseessä ja miten laajalle tauti on levinnyt. Yleisesti ennuste on hyvä. Paras ennuste on Burkittin lymfoomaa sairastavilla, joista nykyisin noin 90 % paranee pysyvästi. Muita non-Hodgkin-lymfoomia sairastavien ennuste on hieman huonompi.