Psykologipalvelut

Potilaat tulevat psykologin vastaanotolle lääkärin lähetteellä tai moniammatillisessa työryhmässä todetun arviointi- tai kuntoutustarpeen perusteella. Psykologit tapaavat potilaita yleensä joko poliklinikoilla tai vuodeosastoilla. Psykologien asiakkaina on lapsia, nuoria ja aikuisia sekä heidän läheisiään.

Työskentely erikoissairaanhoidossa edellyttää psykologian alan erikoisosaamista, ja monet palvelualueen psykologeista ovatkin suorittaneet erikoispsykologin koulutuksen tai jonkin muun omaan erikoisalaan liittyvän laajan koulutuskokonaisuuden. Osaamisalueitamme ovat kipupsykologia, neuropsykologia, kuulon- ja näönkuntoutus, ammatillisten kuntoutusedellytysten arviointi ja psykososiaalisen tuen palvelut. Palvelemme potilaita suomeksi ja ruotsiksi. Tarvittaessa käytämme apuna tulkkia.

Psykologin työhön kuuluvat

• psykologiset tutkimukset ja arvioinnit
• kuntoutuksen ja muiden sopeutumista edistävien tukitoimien tarpeen arviointi, suunnittelu, järjestäminen ja toteuttaminen moniammatillisen työryhmän jäsenenä
• potilaiden ja heidän läheistensä ohjaaminen ja psyykkinen tukeminen
• erilaiset koulutus-, kehittämis- ja asiantuntijatehtävät.

Kuulumme Asiantuntijapalveluihin.

Kipupsykologi toimii osana moniammatillista työryhmää, jossa suunnitellaan ja toteutetaan pitkäaikaisen kivun hoitoa. Kipupsykologi arvioi yhdessä potilaan kanssa muun muassa kipuun liittyviä oheisongelmia (esimerkiksi univaikeudet, mielialaoireet, toimintakyvyn lasku ja sosiaaliset haasteet) sekä itse kipuun liittyviä ajatuksia, tunteita ja toimintamalleja. Kipupsykologin vastaanotolla kartoitetaan myös kivun pitkittymiseen liittyviä psykososiaalisia riskitekijöitä, käydään läpi kivunhallintakeinoja ja suunnitellaan jatkokuntoutusta.

Arviointi- ja hoitojakson kuluessa psykologi pyrkii mahdollisuuksien mukaan tuottamaan sekä potilaalle että moniammatilliselle työryhmälle uutta ymmärrystä kipuongelmasta. Kipupsykologin tehtäviin kuuluu myös osallistuminen vaativien kivunhoitomenetelmien arviointiin ja harkintaan. Edellä mainittujen tehtävien lisäksi psykologit toteuttavat kivunhoitoon liittyviä luentoja ja ryhmätoimintaa.

Kuulonkuntoutus

Psykologi on mukana lasten kuulonkuntoutuksessa osallistumalla perheen tukemiseen diagnoosin saamisen jälkeen, arvioimalla lapsen taitojen kehitystä sekä suunnittelemalla lapsen tarvitsemia tukitoimia muun muassa varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Yläkouluikäisten kanssa arvioinnin yhtenä tavoitteena on keskustella nuoren tulevaisuuden suunnitelmista sekä muun muassa kuulon vaikutuksista ammatinvalintaan.

Kuulonkuntoutuksen psykologi työskentelee myös aikuisten kanssa. Aikuiset ohjautuvat vastaanotolle tyypillisesti sisäkorvaistuteprosessiin, tinnitukseen tai huimaukseen liittyen. Sisäkorvaistutetta harkittaessa psykologi tapaa potilaan muun muassa kuntoutusmotivaatiosta keskustelemiseksi ja yli 65-vuotiaiden kohdalla vastaanotolla kartoitetaan myös potilaan muistin toimintaa. Tinnitus- ja huimauspotilaiden kohdalla pääpaino on oireisiin sopeutumisen tukemisessa. Näitä arviointi- ja ohjauskäyntejä on tavallisesti 1–2.

Näönkuntoutus

Näönkuntoutuksen psykologi arvioi tarpeen mukaan lasten ja nuorten kognitiivisia (eli tiedonkäsittelytoimintoihin liittyviä) taitoja muun muassa varhaiskasvatuksen ja koulun tukitoimien suunnittelemiseksi. Näönkuntoutuksen aikuispotilaita psykologi tapaa tyypillisimmin 1–2 kertaa ohjaus- ja arviointikäynneillä muun muassa näön heikkenemiseen liittyvään kriisiin liittyen. Psykologi osallistuu myös moniammatilliseen työhön opaskoiraa harkittaessa.

Neuropsykologia on psykologiaan ja neurotieteisiin kuuluva tieteenala, joka tutkii aivojen ja ihmisen toiminnan välisiä yhteyksiä. Neuropsykologisella tutkimuksella arvioidaan yksilön tiedonkäsittelytoimintoja (eli kognitiivisia toimintoja), käyttäytymistä ja tunne-elämää. Muun muassa aivoperäisiin sairauksiin, aivovammoihin tai kehityksellisiin erityisvaikeuksiin voi liittyä muutoksia näissä toiminnoissa. Muutoksia kutsutaan neuropsykologisiksi oireiksi.

Neuropsykologisia oireita voi ilmetä tarkkaavuuden säätelyssä, toiminnanohjauksessa, muistitoiminnoissa ja oppimisessa, kielellisissä toiminnoissa ja laskemisessa, näkötiedon käsittelyssä, käyttäytymisen ja tunteiden säätelyssä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Neuropsykologisen tutkimuksen tavoitteena on arvioida neuropsykologisten oireiden luonnetta, vaikeusastetta ja haittaavuutta sekä kartoittaa toimintakyvyn säilyneet osa-alueet.

Neuropsykologinen tutkimus voi olla tarpeen esimerkiksi neurologisten sairauksien tai kehityksellisten erityisvaikeuksien diagnosoinnissa. Tutkimuksen perusteella voidaan myös arvioida potilaan edellytyksiä työhön tai opiskeluun, ottaa kantaa autolla ajamisen turvallisuuteen sekä antaa neuropsykologiseen kuntoutuksen tai muiden tukitoimien järjestämistä koskevia suosituksia. Lisäksi tutkimuksesta voi olla apua vaativien lääketieteellisten hoitomenetelmien soveltuvuuden arvioinnissa.

Neuropsykologiseen tutkimukseen tarvitaan potilasta hoitavan lääkärin lähete. Potilaat voivat tulla psykologin tutkimukseen myös moniammatillisessa työryhmässä todetun arviointi- tai kuntoutustarpeen perusteella. Tutkimus toteutetaan ensisijaisesti potilaan äidinkielellä, tarvittaessa käytetään apuna tulkkia.

Lasten ja alle 16-vuotiaiden nuorten neuropsykologiset tutkimukset (lastenneuropsykologiset tutkimukset)

Psykologi osallistuu moniammatilliseen työryhmään arvioimalla neuropsykologisin tutkimuksin lasten ja nuorten vahvuuksia ja vaikeuksia. Tavallisesti lapsilla ja nuorilla on todettu tai epäillään neurologista sairautta tai vaikea-asteista kehityksen tai oppimisen ongelmaa. Neuropsykologiset tutkimukset tukevat osaltaan diagnostiikkaa sekä kuntoutuksen suunnittelua. Tutkimusmenetelminä on käytössä testejä, haastatteluja, kyselylomakkeita ja toiminnan havainnointia. Menetelmät valikoituvat yksilökohtaisesti. Neuropsykologisessa tutkimuksessa voidaan arvioida muun muassa päättelytaitoja, kielellisiä toimintoja, visuaalista hahmottamista, muistitoimintoja, tarkkaavuuden säätelyä, toiminnanohjausta, sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja, lukemista, kirjoittamista ja laskemista. Tukitoimintojen suunnittelu kotiin, varhaiskasvatukseen ja kouluun sekä tarvittaessa lähiympäristöjen ohjaaminen on osa psykologin ammattitaitoa.

Aikuisten ja 16 vuotta täyttäneiden nuorten neuropsykologiset tutkimukset

Neuropsykologiseen tutkimukseen sisältyy potilaan ja tarvittaessa esimerkiksi läheisen tai muun potilaan hoitoon osallistuvan terveydenhuollon ammattihenkilön haastattelu. Haastattelun lisäksi tutkimusmenetelminä käytetään kyselylomakkeita, tutkimustilanteessa tapahtuvaa toiminnan havainnointia ja psykologisia testejä. Tutkimuksen lopuksi potilaalle annettaan alustava lyhyt palaute tutkimuksesta. Tutkimuksen perusteella laaditaan kirjallinen lausunto, jossa kuvataan tutkimuksen kannalta oleellisia tietoja haastattelusta ja potilaan testisuoriutumisesta sekä pyritään käytettävissä olevien taustatietojen ja tutkimustulosten perusteella vastaamaan lääkärin lähetteessä esittämiin kysymyksiin.

Neuropsykologinen tutkimus on yleensä laaja, ja yksi tutkimuskäynti kestää tavallisesti kolmesta neljään tuntiin. Tutkimus voidaan toteuttaa yhdellä tai kahdella käyntikerralla.

Neuropsykologinen kuntoutus

Neuropsykologinen kuntoutus on lääkinnällistä toimintakyvyn kuntoutusta, jonka tavoitteena on lievittää aivosairauteen  tai –vammaan tai kehityksellisiin ongelmiin liittyviä neuropsykologisia oireita, vähentää toimintakyvyn muutosten tai rajoitteiden aiheuttamia haittoja sekä auttaa muutoksiin sopeutumisessa. Neuropsykologinen kuntoutus on neuropsykologin ohjaamaa, yksilöllisiin tavoitteisiin perustuvaa ja säännöllistä työskentelyä. Neuropsykologisen kuntoutuksen aloittaminen edellyttää neuropsykologisessa tutkimuksessa todettua kuntoutuksen tarvetta.

Neuropsykologinen kuntoutus toteutetaan yleensä yksilöllisinä polikliinisina käynteinä, mutta toisinaan myös ryhmäkuntoutuksena. Erityisesti toipumisen alkuvaiheessa neuropsykologinen kuntoutus voidaan aloittaa osana moniammatillista osastokuntoutusjaksoa.

Psykologi arvioi kuntoutustutkimuspoliklinikan moniammatillisen työryhmän jäsenenä potilaan ammatillisen kuntoutuksen edellytyksiä ja tarvittavia tukitoimia. Kuntoutustutkimuspoliklinikan potilailla on usein päällekkäisiä työ- ja toimintakykyä heikentäviä sairauksia ja vammoja. Kuntoutustutkimuspoliklinikan moniammatillisen työryhmän tehtävänä on arvioida potilaan ammatillisen kuntoutuksen edellytyksiä, toisin sanoen mahdollisuuksia jatkaa työelämässä toimintakyvyn rajoitteista huolimatta. Psykologi arvioi ammatillisen kuntoutuksen edellytyksiä psyykkisen toimintakyvyn ja voimavarojen sekä potilaan tiedonkäsittelytoimintojen näkökulmasta. Arvioinnin apuna psykologi käyttää potilaan esitietoja, haastattelua, itsearviointilomakkeita ja tarvittaessa myös esimerkiksi neuropsykologisia testejä.