Aivovammat lapsilla

Ensivaiheen tutkimusten tärkein tavoite on selvittää mahdollista neurokirurgista hoitoa vaativa vamma ja estää sen paheneminen. Erittäin lievän tai lievän vamman saanutta potilasta voidaan hoitaa lähimmässä avoterveydenhuollon vastaanottopisteessä.

Jos lapsen tilassa tapahtuu selvä muutos, ilmenee sekavuutta, tajunnantilan muuttumista tai reagoimattomuutta ympäristöön, lapsi pitää toimittaa sairaalaan arviointia ja seurantaa varten.

Akuutin aivovamman yhteydessä pään TT-tutkimus on ensisijainen kuvantamismenetelmä sen hyvän saatavuuden, nopeuden sekä kallon murtumien ja tuoreen verenvuodon havaitsemisen vuoksi. TT-tutkimusta suunniteltaessa on huomioitava sen aiheuttama säderasitus haittavaikutuksineen.

Aivojen magneettitutkimus on seuraava tutkimusmenetelmä, jos TT-tutkimuksessa ei havaita poikkeavuuksia, mutta jos oireet silti viittaavat merkittävään vammaan.  Jos lapsi toipuu aivotärähdyksen jälkeen muutamassa päivässä, niin aivojen rutiininomainen kuvantaminen ei ole tarpeen.

Yleensä lasten lievissä aivovammoissa riittää 12–24 tunnin sairaalaseuranta, jos oireet ovat joko hävinneet tai selvästi lievittyneet, ja potilas voidaan kotiuttaa. Kouluun ja liikuntaharrastuksiin lapsi voi palata oireiden hävittyä.

Seurantakäynnin tarve arvioidaan tapauskohtaisesti. Tärkeintä on varmistaa, että toipuminen on sujunut odotusten mukaisesti.

Aivotärähdyksen jälkeen ei tarvita seurantakäyntiä. Perheen tulee ottaa yhteyttä hoitavaan yksikköön, jos oireet pahenevat tai pitkittyvät yli kaksi viikkoa kestäviksi.

Lapsen lievässä aivovammassa, johon on liittynyt tajuttomuutta, muistinmenetys tai sekavuutta tai neurologisia löydöksiä, suositellaan seuranta-arviota 1–3 kk tapaturmasta. Myös aivojen magneettikuvausta suositellaan lähiviikkoina vamman sattumisesta, mikäli sitä ei ole tehty akuutissa vaiheessa.

Lasten lievien aivovammojen ennuste on pääsääntöisesti hyvä, ja hyvin lievissä vammoissa kognitiivinen suorituskyky säilyy ennallaan. Vaikeissa lasten aivovammoissa lopullinen vaikeusaste arvioidaan seurannan ja mahdollisten tutkimusten perusteella.

Pitkäaikaiskuntoutus suunnitellaan aina yksilöllisesti lapsen ikä, kehitystaso ja toimintakyky huomioiden. Kuntoutuksen suunnittelussa huomioidaan koko perhe, lapsen päiväkoti tai koulu, ja yhteistyötä tehdään niin Kelan kuin erilaisten kuntoutuslaitosten kanssa.