Äkillisen aivoverenkiertohäiriön (AVH) hoito

Aivoverenkiertohäiriöepäilyssä peruskuvantamistutkimus on tietokonetomografia eli viipalekuvaus.

Lisätietoa pään tietokonetomografiasta.

Osalle aivoverenkiertohäiriöpotilaista teemme tarkentavana tutkimuksena pään magneettikuvauksen.

Lisätietoa Magneettikuvauksesta ja -toimenpiteistä.

Aivoinfarktiin tai TIA-kohtaukseen sairastuneille teemme syyn selvittämiseksi yleensä kaulavaltimoiden kuvantamisen joko ultraäänitutkimuksella, viipalekuvauksella (TT) tai magneettikuvauksella (MRI).

Lisätietoa ultraäänitutkimuksista ja magneettikuvauksista.

Osalla aivoinfarktiin tai TIA-kohtaukseen sairastuneilla tehdään sydänperäisen syyn selvittämiseksi ultraäänitutkimus joko rintakehän päältä tai ruokatorven kautta.

Ultraääni.

Aivoinfarktin uhatessa pyrimme avaamaan verihyytymän tukkiman verisuonen mahdollisimman nopeasti aivoinfarktin liuotushoidolla tai mekaanisella endovaskulaaarihoidolla (trombektomialla).

Liuotushoito voidaan antaa pääsääntöisesti 4,5 tunnin sisällä oireiden alusta. Mitä nopeammin liuotushoito pääsemme aloittamaan, sitä suurempi on todennäköisyys toipua hyvin. Siksi nopea hoitoon hakeutuminen on tärkeätä.

Ennen liuotushoitoa teemme aivojen tietokonetomografian tai magneettikuvauksen, jolla poissuljemme aivoverenvuodon ja muut mahdolliset syyt oireiden taustalta. Päätös liuotushoidosta tehdään yksilöllisesti, otamme huomioon potilaan oireet, pään kuvantamislöydöksen ja verenvuotoriskin.

Liuotushoito toteutetaan antamalla verihyytymää liuottavaa lääkitystä suoneen tunnin ajan. Liuotushoidon jälkeen seuraamme potilasta AVH-valvonnassa.

Aivoliiton video: Aivoinfarktin liuotushoito (Youtube).

Suuren suonen aivovaltimotukoksessa osa potilaista hyötyy suonensisäisestä verihyytymän mekaanisesta poistotoimenpiteestä (endovaskulaarihoito eli trombektomia).

Yleensä teemme toimenpiteen laskimonsisäisen liuotushoidon lisäksi. Joskus saatamme tehdä endovaskulaarihoidon, vaikka liuotushoito on vasta-aiheinen, esimerkiksi leikkauksen jälkeen. Osa potilaista nukutetaan toimenpidettä varten. Endovaskulaarista hoitoa annetaan Suomessa vain yliopistosairaaloissa.

Aivoliiton video: Trombektomia (Youtube)

Kallonsisäinen verenvuoto voi johtua monista syistä, kuten pään vammasta, aivovaltimopullistumasta (lukinkalvonalainen vuoto) tai olla spontaani ilman selkeää rakenteellista syytä. Spontaanissa aivoverenvuodossa verisuoni repeytyy, joka aiheuttaa veren purkautumisen aivokudokseen. Yleisin spontaanin aivoverenvuodon aiheuttaja on kohonnut verenpaine. Muita yleisiä aivoverenvuodon syitä ovat esimerkiksi verisuoniperäiset vuodot. Aivoverenvuodon riskitekijöitä ovat verenpainetauti, tupakointi, runsas alkoholin käyttö, aivoverisuonten sairaudet ja verenohennuslääkitys.

Aivoverenvuodon akuutissa hoidossa keskitymme keskittyy verenpaineen hoitoon, komplikaatioiden estoon ja hoitoon sekä akuuttivaiheen kuntoutukseen. Spontaanissa aivoverenvuodossa leikkaushoidosta on harvoin hyötyä. Aivoverenvuodon jälkeen verenpainetaudin tehokas hoito on erityisen tärkeä.

Lisätietoa myös Terveyskylän Aivotalossa.

Kaulavaltimoahtauma johtuu valtimonkovettumataudista. Taudille altistavat erityisesti tupakointi, korkea kolesteroli, kohonnut verenpaine, sokeritauti ja ylipaino. Kaulavaltimoahtaumat aiheuttavat noin 15 % aivoinfarkteista.

Mikäli ohittunut aivoverenkiertohäiriö (TIA) tai aivoinfarkti johtuu kaulavaltimoahtaumasta, jotkut potilaista hyötyvät kaulavaltimoahtauman leikkaushoidosta tai stenttauksesta. Toimenpide pyritään yleensä tekemään 2 viikon sisällä oireesta. Oireita aiheuttamattoman kaulavaltimoahtauman leikkaus ei yleensä ole tarpeellista, mutta leikkaushoidon tarve harkitaan yksilöllisesti.

Lisätietoa myös: Verisuonikirurgian sivusto.

Mikäli epäilemme aivoinfarktin aiheuttajaksi eteisvärinä rytmihäiriötä, harkitsemme osalla potilaista rytmivalvurin asennusta. Jos päädymme rytmivalvurin asennukseen, se on mahdollista tehdä aivoinfarktiin sairastumisen jälkeen polikliinisenä toimenpiteenä. Rytmivalvurin paristo kestää tyypillisesti noin kaksi vuotta, jonka jälkeen valvuri poistetaan.

Potilaalla on aina oikeus saada tarvitsemansa hoito turvallisissa olosuhteissa. Saatamme joutua rajoittamaan potilaan vapautta aivosairauteen liittyvän käytöksen arvaamattomuuden, sairaudentunnottomuuden ja älyllisten toimintojen laskun vuoksi, jotta potilas ei vahingoittaisi itseään tai muita. Kaikessa rajoittamisessa otamme lievemmän keinon periaatteen huomioon ja varmistamme, ettei rajoittamisesta aiheudu potilaan terveydelle haittaa. Myös sairaalan työntekijällä on oikeus turvalliseen työympäristöön.

Aivoinfarktin yleisimmät riskitekijät ovat kohonnut verenpaine, eteisvärinä, kohonnut kolesteroli, sokeritauti, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö, ylipaino ja vähäinen liikunta. Hoitamalla riskitekijät hyvin alennat aivoinfarktiin sairastumisriskiä.

Kaikille aivoinfarktin tai TIA-kohtauksen saaneille aloitamme veren hyytymiseen vaikuttavan lääkkeen, jonka tarkoitus on ehkäistä uusia tukoksia. Lisäksi aloitamme valtimotauti- eli kolesterolia alentavan lääkkeen sekä usein myös verenpainelääkkeen.

Keskeistä on hoitaa verenpainetauti ja kohonneet kolesteroliarvot tehokkaasti hoitotavoitteisiin.

Tyksissä toimii AVH-hoitajapoliklinikka, jossa toteutamme aivoinfarktiin, TIA-kohtaukseen tai aivoverenvuotoon sairastuneiden potilaiden riskitekijöiden kartoitusta ja hoitoa. Kertaluonteisen vastaanottokäynnin jälkeen riskitekijöiden hoito ja seuranta siirtyy omalle terveysasemalle.

Yleensä jatkohoito toteutuu perusterveydenhuollossa, jossa seurataan valtimotautien riskitekijöitä, lääkehoidon toteutumista ja uusitaan reseptit. Osan potilaista kutsumme AVH-hoitajapoliklinikan vastaanotolle kertaalleen sairastumisen jälkeen.

Osassa terveyskeskuksista on AVH-yhdyshenkilö, johon voi ottaa yhteyttä kotiutumisen jälkeen. Yhdyshenkilöt ovat yleensä sairaanhoitajia tai fysioterapeutteja. AVH-yhdyshenkilöön voi ottaa yhteyttä, jos jokin asia omassa sairaudessa tai arjesta selviytymisessä mietityttää.

Kaikilla aivoverenkiertohäiriön sairastaneilla on mahdollisuus hakea sopeutumisvalmennuskurssille muutaman kuukauden kuluttua sairastumisesta. Tietoa sopeutumisvalmennuskursseista löytyy mm. Aivoliiton sivuilta

Moni sairastunut kokee olevansa yksin ja ymmällään sairastumisen jälkeen. Toisista saman kokeneista voi olla apua ja useilla paikkakunnilla toimii aivohalvausyhdistyksiä tai aluekerhoja. Lisätietoja vertaistuesta Aivoliiton sivuilta.

Uuteen, äkilliseen tai muuttuneeseen elämäntilanteeseen saa apua. Jo sairaalassa ollessa sairaalapappien palvelut ovat käytettävissäsi tai voit ottaa yhteyttä esimerkiksi Lounais-Suomen mielenterveysseuran Turun kriisikeskukseen. 

Jos sinulle ilmaantuu äkillisesti uusi aivoverenkiertohäiriön oire, soita välittömästi hätänumeroon 112.

Aivoverenkiertohäiriön oireita ovat äkillisesti alkanut

• suupielen roikkuminen
• toisen käden ja/tai jalan voimattomuus tai tunnottomuus
• puheen puuromaisuus tai sanojen löytämisen/ymmärtämisen vaikeus
• näköhäiriöt, esimerkiksi kahtena näkeminen tai toispuoleinen sokeus
• huimaus ja tasapainohäiriö

Sairausloman tarpeen arvioimme yksilöllisesti. Yleensä sairausloman jatkotarpeen arviointi tapahtuu työterveyshuollossa tai terveyskeskuksessa.

Ajokielto on yleensä TIA-kohtauksessa yksi kuukausi. Aivoinfarktin ja aivoverenvuodon jälkeen ajokielto on vähintään 3–6 kuukautta ja se arvioidaan yksilöllisesti. Tavallisimmin ajoluvan jatkoa arvioidaan omassa terveyskeskuksessa.

Osalla sairastuneista tarvitaan ajokyvyn arviota varten yleislääkärin arvio, muistitutkimus ja terveysperusteinen ajonäyte. Joillekin sairastuneista ajokielto voi olla pysyvä, jos aivohalvaus on ollut vaikea tai siihen liittyy huomattavia tiedonkäsittelyn vaikeuksia, kuten toispuoleinen huomioimattomuus, laaja näkökenttäpuutos, hitaus ja /tai tarkkaavuuden säätelyn vaikeudet.

Lentämistä emme suosittele 2 viikkoon lievän aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Jos aivoverenkiertohäiriö on ollut vaikea-asteinen, lentomatkustamista ei suositella ainakaan kuukauteen. Hoitava lääkäriltä voi saada todistuksen matkan peruuttamista varten.

Saunomista ei suositella kahteen viikkoon aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Vältä kovia löylyjä, jos verenpaineesi ei ole hallinnassa. Rasitukseltaan saunominen vastaa kävelyä.

Raskaat fyysiset työt, voimakas ponnistelu ja seksi eivät ole suositeltavia kahteen viikkoon aivoverenkiertohäiriön jälkeen, vaikka oireet olisivat korjaantuneetkin.

Aivoverenvuodon jälkeen raskasta fyysistä rasitusta tulee välttää pidempään, ainakin 2–3 kuukauden ajan.

Aivoverenkiertohäiriöihin liittyy usein tiedon käsittelyn haasteita. Muutokset ovat voimakkaimmillaan heti sairastumisen jälkeen ja tavallisesti lievenevät toipumisen myötä.

Aluksi saattaa olla vaikeuksia keskittyä pidempään yhteen asiaan, esimerkiksi lukemiseen. Tekeminen saattaa häiriintyä herkästi, esimerkiksi puhelimen soidessa saattaa unohtaa, mitä oli tekemässä.

Unen tarve voi olla aiempaa suurempi. Aloitekyky voi olla heikentynyt, olo voi olla ponneton. Kuntoutuminen on nopeinta sairastumisen alkuvaiheessa 3 - 6 kuukauteen asti. Toimintakyvyn palautuminen jatkuu myös tämän jälkeen.

Aivoverenkiertohäiriö voi vaikuttaa tunne-elämän säätelylle tärkeisiin aivoalueisiin.

Seurauksena voi olla esimerkiksi tunnekokemusten latistumista tai voimistumista, alentunutta sietokykyä tai itkuherkkyyttä. Toisaalta voi esiintyä tilanteeseen sopimatonta huolettomuutta ja joskus myös vaikeutta tulkita muiden tunnetiloja tai sosiaalisia tilanteita.

Lisäksi aivoverenkiertohäiriöön sairastuminen usein säikäyttää ja järkyttää sekä potilasta että tämän lähipiiriä. Sairastunut saattaa vaurion sijainnista riippumatta kokea surun, alavireisyyden ja ahdistuneisuuden tuntemuksia toipumisen eri vaiheissa.

Nämä ovat normaaleita mielen reaktioita vakavaan sairastumiseen ja muuttuneeseen elämäntilanteeseen.

Aivoverenkiertohäiriön jälkeen on lupa jatkaa seksielämää toipumisajan jälkeen. Parisuhteeseen liittyvää lisätietoa on tarjolla Aivoliiton sivulla.